Apu tapasi Cherin: Lähes kaiken saavuttanut viihdemaailman kameleontti kaipaa enää yhtä asiaa

Cher, yksi harvoista jäljellä olevista viihdemaailman diivoista, yrittää käyttäytyä kuin tavallinen kuolevainen. Siinä hän ei kuitenkaan täysi onnistu.

Hän saapuu haastattelupaikalle West Hollywoodin viiden tähden hotellin sviittiin melkein tunnin myöhässä eloisan entouragensa kanssa. Huoneen valaistus on järjestetty uudestaan häntä varten. Siinä viimeisen päälle huoliteltu tähti näyttää virheettömältä – ilmekään ei värähdä hänen puhuessaan. Hän on mukava ja jopa äidillinen, mutta tähtipölyä ei saa pyyhkimälläkään pois hänestä.

– En osaa kuvailla itseäni. Kun olin lapsi, äiti sanoi minulle, että en ole lahjakkain tai kaunein, mutta valttini on erilaisuus, Cher muistelee.

Cher on rakentanut uran sekä muusikkona että näyttelijänä erilaisuuden varaan. Hän on myynyt yli 100 miljoonaa äänitettä, hänellä on ollut ykköshitti jokaisella vuosikymmenellä 1960-luvulta lähtien, ja hän on voittanut Grammyn, Oscarin, Emmyn ja kolme Kultaista maapalloa.

Popin jumalatar juo neonvihreällä pillillä Dr. Pepperiä, kun hän kertoo lapsuudestaan. Kaliforniassa syntynyt, Cherilyn Sarkisianiksi nimetty tyttö syntyi köyhään kotiin. Hänen äitinsä Georgia teki satunnaisia mallin ja näyttelijän töitä, mutta elätti perheen pääasiassa tarjoilijan töillä.

Rekkakuski-isä John Sarkisianilla oli huume- ja uhkapeliongelma, ja hän sai vankeustuomioita. Vanhemmat erosivat, kun Cher oli kymmenen kuukauden ikäinen.

– Tapasin isäni ensimmäisen kerran yksitoistavuotiaana, hänen sukunsa tuli minulle tutuksi vasta sen jälkeen. Hän oli maahanmuuttaja Armeniasta ja puhui englantia huonosti, mutta hän oli hyvä kokkaamaan. Sen taidon olen perinyt, Cher kehaisee.

Kun rahat olivat todella tiukassa, Georgia jätti tyttärensä muutamaksi viikoksi orpokotiin. Cher kirjoitti kokemuksesta vuosikymmeniä myöhemmin laulun Sisters of Mercy. Hän kritisoi siinä katolilaisten nunnien käyttäytymistä. Toisen avioliittonsa aikana Georgia asui uusioperheensä kanssa boheemisti mutta niukasti San Fernando Valleyssä, vain 30 minuutin ajomatkan päässä Hollywoodissa.

– Halusin jo neljävuotiaana kuuluisaksi. Olin nähnyt äitini kanssa elokuvat Dumbo ja Tuhkimo, ja niiden innoittamana halusin olla elokuvan piirroshahmo.

Cher tiesi, että menestys oli ainoa keino eroon köyhyydestä.

– Vihasin koulua. Minulla on lukihäiriö, en osannut tavata enkä lukea, ja numerot näyttivät minusta tikku-ukoilta. En ollut erityisen lahjakas missään, mutta äiti neuvoi minua yrittämään ja uskomaan siihen, että voin tehdä mitä haluan.

Cherin äiti oli naimisissa lukuisia kertoja, ja hän muutti lastensa kanssa ympäri maata.

– Nuorena pidin huolta kodistamme. Siivosin ja silitin vaatteet, joten mielestäni minun ei tarvitse enää tehdä sellaisia asioita.

Kuusitoistavuotiaana Cher lopetti koulun ja muutti kaverinsa kanssa kimppakämppään. Hän aloitti näytelmätunnit ja elätti itsensä tanssijana klubeilla Hollywoodin Sunset Stripillä. Siellä hän tapasi muusikko Sonny Bonon.

Kun Cherin tyttökaveri muutti omilleen, Sonny tarjosi taloudenhoitajan paikkaa Cherille ja esitteli uuden suojattinsa merkittävälle musiikkituottajalle Phil Spectorille, ja tämä käytti Cheriä taustalaulajana muun muassa hiteissä Be My Baby, You’ve Lost That Lovin’ Feelin’ ja tuotti hänen ensimmäisen singlensä Ringo, I Love You.

Cherin ja Sonnyn suhde syveni rakkaudeksi. Aluksi Sonny yritti luotsata Cheriä soolouralla, mutta esiintymispelkoinen nainen toivoi miehestään esiintymiskumppania.

– Sonny oli luopunut haaveesta menestyä laulajana. Hän työskenteli musiikkipromoottorina. Minulla taas oli mielettömästi energiaa, mutta ei tietoa tai taitoa, kuinka toimia musiikkibisneksessä. Hän oli läpimurtoni avain.

Pari julkaisi kappaleita eri nimillä ennen kuin Sonny & Cher -duo syntyi. Alkuaika oli ristiriitaista.

– Doris Day oli silloin naisellisuuden esikuva. Ihmiset melkein pelkäsivät pitkää mustatukkaista naista, jolla on suuri nenä, androgyyninen ulkonäkö ja miesmäinen kontra-alttoääni.

Aluksi Cher oli silti innoissaan kaikesta uudesta.

– Ensin minulla oli hyvä fiilis. Palaan muistoissani juurilleni, kun kuuntelen varhaista tuotantoamme. Varsinkin I Got You Babe -biisi on minulle tärkeä, koska siitä alkoi menestys vuonna 1965.

Hot 100 -listan ykköshittiä seurasi seuraavana vuonna listakakkonen Bang, Bang (My Baby Shot Me Down), mutta vuosikymmenen lopussa hippiduon suosio lopahti, kun Led Zeppelinin kaltaisten klassikkobändien sähkökitarasoundi tuli suosituksi.

Sonnyn & Cherin huumeidenvastainen elämäntyyli ei kiinnostanut nuorisoa seksuaalisen vallankumouksen aikakaudella.

– Olisin halunnut muuttaa tyyliämme rockimmaksi, mutta Sonny ei siihen suostunut.

Pari kuvasi kaksi elokuvafloppia, Good Timesin (1967) ja Chastityn (1969) ja levytti Cherin viidennen albumin Backstage (1968). Se ja sitä seurannut 3614 Jackson Highway eivät menestyneet kaupallisesti.

Samoihin aikoihin Sonnyn ja Cherin suhde alkoi rakoilla, mutta he menivät silti naimisiin lapsensa Chastityn – nykyiseltä nimeltään Chaz – syntymän jälkeen vuonna 1969. Uransa aallonpohjalla aviopari kehitti yökerhosketsin, joka oli niin masentava, että yleisö keskeytti parin ja huuteli heille kommentteja takaisin. Lopulta heitoista tuli esityksen kohokohtia.

Pian heitä kutsuttiin vieraileviksi esiintyjiksi eri televisio-ohjelmiin ja 1970-luvun alussa he lanseerasivat oman televisio­show’n, menestyneen The Sonny & Cher Comedy Hourin. Kolmen vuoden aikana Cher loi imagon rehellisenä, itsenäisenä ja seksuaalisesti itsevarmana naisena. Ihoa myötäilevistä lyhyistä mekoista tuli hänen tavaramerkkinsä.

– Olin ensimmäinen nainen, joka näytti napaa televisio-ohjelmassa Yhdysvalloissa. Kuvauspaikan kaksi sensuurihenkilöä sallivat sen, vaikka he olivat muuten tiukkoja sääntöjen suhteen.

Vaikka kolmikko – Cher, Sonny ja Chastity – näytti televisiossa idylliseltä perheeltä, kulisseissa asiat olivat toisin. Cher kärsi miehensä kontrollista.

– Olin jatkuvasti kipeä, en nukkunut, painoin 42 kiloa. Olin ihan lopussa. Sonny osasi olla hauska ja herttainen – tai sitten ei. Ehkä meidän ei olisi pitänyt mennä koskaan naimisiin.

Avioero oli riitainen. Cher sai sen aikana tietää, että Sonny omisti 95 prosenttia Cher Enterprises -yhtiöstä ja että hän itse oli pennitön. Lisäksi isä yritti saada parin lapsen itselleen.

– Se oli rankkaa. Tavallaan olin vielä kuin se 16-vuotias tyttö, kun tapasin Sonnyn. Hän oli tehnyt kaikki bisnespäätökset puolestani. Hän oli tehnyt sopimuksen, että en saa työskennellä kenenkään muun kuin hänen kanssaan. Tiesin vain, miten laulaa ja olla äiti. Annoin hänelle kuitenkin kaiken anteeksi. Kun lapsemme oli vanhempi, hän sai itse päättää, kuinka usein hän tapaisi isäänsä.

Avioeron jälkeen entinen pari teki töitä yhdessä televisio-ohjelmassa. Sonny kuoli vuonna 1998 lasketteluonnettomuudessa. Vielä vuosikymmeniä myöhemmin Cher pitää Sonnya yhtenä tärkeimpänä ihmisenä elämässään – ja eroa yhtä tärkeänä.

– Olisi ollut tuttua ja turvallista jäädä Sonny ja Cher -yhdistelmään, mutta minun piti muuttaa elämäni suunta. Tapasin hänet, kun opiskelin näyttelijäksi. Se jäi taka-alalle, kun kuuntelin hänen neuvojaan. Hän sanoi, että näytteleminen ei ole hyvä uravalinta. Silloin olin pelokas, en uskaltanut ottaa riskejä ilman hänen tukeaan.

Eron aikana Cher pyysi apua silloiselta poikaystävältään, tuottaja David Geffeniltä. Tämä auttoi yksipuolisen sopimuksen purkamisessa ja uuden levytyssopimuksen solmimisessa. Sen tuloksena syntyi kulttiklassikoksi noussut Stars-levy.

Neljä päivää avioeron jälkeen Cher meni naimisiin The Allman Brothers Band -yhtyeen Gregg Allmanin kanssa. Heille syntyi vuonna 1976 poika Elijah Blue.

Onnea varjostivat Greggin päihdeongelmat, ja pari erosi vuonna 1979 julkaistuaan albumin Two the Hard Way .

Kumpaakaan liittoa Cher ei kadu.

– Tiedän, miksi menin naimisiin Sonnyn kanssa, mutta minun olisi pitänyt lopettaa suhde aiemmin. Sen sijaan en ole ihan varma, miksi nain Greggin, mutta sekin suhde olisi pitänyt lopettaa aiemmin. Molemmista lapsista olen iloinen.

Greg Allman kuoli vuonna 2017.

Diskoalbumista Take Me Home tuli hitti vuonna 1979. Se oli hyvä alku menestyksekkäälle 1980-luvulle.

Lyhyen rockbändiuran Black Rosessa ja menestyneen Las Vegas -kauden jälkeen Cher keskittyi elokuviin ja muutti New Yorkiin opiskellakseen näyttelemistä. Suunnitelmat muuttuivat, kun ohjaaja Robert Altman palkkasi hänet Broadway-musikaaliin Come Back to the Five and Dime, Jimmy Dean, Jimmy Dean ja myöhemmin sen elokuvaversioon.

– Alan ihmiset kritisoivat, että saatan olla lahjakas, mutta en pukeudu oikein, seurustelen liian nuorten miesten kanssa ja käyn kauneusleikkauksissa. Imagoni oli esteenä näyttelemiselle. Sitten yhtenä päivänä ohjaaja Mike Nichols tuli katsomaan musikaalin ja kysyi sen jälkeen, haluanko tehdä elokuvan Tapaus Silkwood yhdessä Meryl Streepin kanssa. Sanoin, että toki, Cher muistelee ja nauraa iloisesti.

Nichols tarjosi käsikirjoitusta luettavaksi.

– Sanoin, että minun ei tarvitse lukea sitä. Muutama päivä myöhemmin hän mainitsi, että hahmoni on lesbo. Se ei haitannut minua. En ole ikinä suunnitellut uraani, vaan asiat ovat loksahdelleet paikoilleen.

Cher näytteli draamassa Meryl Streepin hahmon kämppäkaveria.

– Vain pieni joukko ihmisiä oli nähnyt minut Jimmy Deanissa. Tapaus Silkwoodin ensi-illassa yleisö nauroi, kun he näkivät nimeni. Toivoin, että he olisivat antaneet minulle mahdollisuuden näyttää kykyni.

Cher sai roolisuorituksestaan Oscar-ehdokkuuden ja voitti Kultaisen maapallon. Kaksi vuotta myöhemmin hänet nähtiin moottoripyöräjengin jäsenenä ja äitinä, joka yritti luoda pojalleen mahdollisimman normaalin elämän draamassa Mask. Tumma fantasiakomedia Noidat oli ensimmäinen elokuva, josta hän sai kunnon palkan.

– En halua kertoa, kuinka paljon, mutta sitä ennen näytteleminen elokuvissa oli viedä minut konkurssiin.

Menestyksestä huolimatta Hollywood-pomot epäilivät Cherin kykyjä.

Kun Kuuhullut sai testiyleisöltä huonot tulokset, studio yritti hyllyttää sen, mutta kun yhtiön toinen elokuva ei myynyt hyvin, se julkaisi romanttisen komedian.

Cher voitti roolistaan leskeksi jääneenä italialaisnaisena, joka rakastuu kihlattunsa veljeen, sekä Oscarin että Kultaisen maapallon vuonna 1988.

– Oscar-voitto on yksi urani kohokohtia. Koko perheeni oli paikalla, vaikka lapset olivat nuoria. Tapasin Audrey Hepburnin, jota olin ihaillut lapsesta asti. Olin otettu, kun hän sanoi minulle toivovansa, että voitan palkinnon. Ja Meryl oli innoissaan puolestani. En ikinä unohda sitä.

Cheristä tuli yksi vuosikymmenen parhaiten palkatuista näyttelijöistä. Hän tienasi miljoona dollaria elokuvalta.

– Minulla on koko ajan töitä, joten enää minun ei tarvitse todistella epäilijöille, hän totesi Kuuhullut-elokuvaa markkinoidessaan.

Samana vuonna Cher nettosi 15 miljoonaa parfyymista, joka lanseerattiin yhdeksän päivää ennen hänen radiorockystävällistä albumiaan Cher.

Vuosikymmenen lopussa Cher julkaisi yhden menestyneimmistä sinkuistaan, If I Could Turn Back Time. Sen musiikkivideo aiheutti skandaalin. Cher esiintyi laivaston aluksella nahkastringeissä ja paljasti tatuoidun takamuksensa.

Video julistettiin pannaan monissa paikoissa, ja siitä kuvattiin toinen versio.

– Asuvalinnoillani on varmaan ollut vaikutusta siihen, miten ihmiset suhtautuvat minuun. Mutta en ole välittänyt siitä enää pitkään aikaan. En kysy muiden mielipiteitä, vaan teen asiat niin kuin haluan.

Epstein-Barrin virus, josta aiheutui krooninen väsymys, hidasti monitaiturin elämää 1990-luvulla. Elättääkseen itsensä Cher teki terveys-, kauneus- ja dieettimainoksia. Häntä pilkattiin niiden takia.

– Siihen aikaan kuuluisat naiset eivät tehneet mainoksia. En saanut kahteen vuoteen muita töitä niiden takia. Se oli yksi urani epäonnistumisista.

Musiikillisesti neljännen paluunsa Cher teki tanssipoplevyllä Believe (1998). Hän voitti nimikkokappaleella Grammyn. Kesällä 2002 hän aloitti Living Proof -jäähyväiskiertueen, joka jatkui vuoteen 2005 asti.

Kolmen vuoden kuluttua Cher esiintyi 200 kertaa Las Vegasissa. Hän tietää mitä yleisö haluaa kapinoimatta enää vastaan.

– Haluan saada ihmiset tuntemaan olonsa hyväksi edes pieneksi hetkeksi.

Yksi Cherin pitkäaikaisista haaveista toteutui, kun hän sai osan musikaalielokuvasta Burlesque (2010). Sen balladista You Haven’t Seen the Last of Me tuli hitti. Tänä kesänä hänet on nähty Abban kappaleisiin perustuvassa musikaalissa Mamma Mia! Here We Go Again. Hän esittää siinä Amanda Seyfriedin isoäitiä ja Meryl Streepin äitiä.

– Olemme pitäneet Merylin kanssa yhteyttä Tapaus Silkwoodista lähtien. Hän hassutteli kuvauspaikalla, muka kummitteli ikkunan toisella puolella, kun lauloin. Halasimme esitykseni jälkeen. Ihailen häntä. Hänellä on täydellinen ura.

Musikaalin innoittamana Cher äänitti albumillisen Abba-covereita. Dancing Queen ilmestyy syyskuussa.

– Abban hitit kuulostavat helpoilta popbiiseiltä. Ymmärsin vasta musikaalia tehdessä, kuinka vaikeita ne ovat musiikillisesti.

Cher asuu Malibussa kartanossa. Hänellä on hyvät välit poikiensa, muusikko Elijah Bluen, 42, ja muusikko-näyttelijä Chazin, 49, kanssa. Chaz aloitti sukupuolen korjaushoidon vuonna 2008, ja hänet vahvistettiin juridisesti mieheksi toukokuussa 2010.

Vaikka Cher hyväksyi lapsensa tahdon muuttaa sukupuolta, prosessi oli outo.

– Lopulta kokemus lähensi meitä entisestään. Voimme jutella kaikesta. Molemmat lapseni ovat joutuneet koville sen takia, että olen heidän äitinsä. He ovat olleet haluamattaan huomion keskipisteenä, mutta samalla he ovat saaneet värikkään ja mielenkiintoisen elämän. Kotioloissa olen kuitenkin aika tavallinen äiti, verkkareissa ilman meikkiä.

Paitsi geenejään Cher kiittää terveellisiä ruokatottumuksia siitä, että hän näyttää 72-vuotiaana nuorekkaalta.

– Äiti opetti minulle pakon sanelemana terveet ruokatottumukset, sillä meillä ei ollut rahaa syödä ravintoloissa. Kokkasimme kotona, yleensä kasvispitoisia ruokia. Liikun myös paljon ja pidän huolta ihostani. En ole käyttänyt ikinä huumeita, en juo alkoholia ja lopetin tupakanpolton yli 40 vuotta sitten.

Vanheneminen ei ole Cheristä helppoa.

– Elämä on yhä monimutkaista. Mietin, miksi työskentelen näin paljon ja miksi minulle tarjotaan yhä jatkuvasti töitä. Toivon, että elämä olisi vähän yksinkertaisempaa. Että olisi enemmän aikaa lomailla ystävien kanssa, käydä elokuvissa tai katsoa mustavalkoelokuvia kotona, maalata ja kutsua ystäviä syömään.

Cher myöntää, että hänellä oli hetki sitten romanssi.

– Romanssi parrasvaloissa johtaa vain kyyneliin. Olen kokenut monta eroa, joten mieluummin salaan parisuhdeasiat. Voin vain sanoa, että pidän huumorintajuisista, herkistä ja taiteellisista miehistä.

Lopuksi Cher myöntää, että hän katuu monia asioita.

– Lista on liian pitkä printattavaksi, hän välttelee ja jatkaa, että ei vaihtaisi yhtään kokemusta pois, sillä hän on oppinut niistä enemmän kuin hyvistä hetkistä.

Yhden asian hän haluaisi silti olevan eri tavalla.

– Toivoisin, että minulla olisi lapsenlapsia. Isoäitinä oleminen olisi paras versio äitiydestä, koska silloin saa pitää hauskaa lasten kanssa. Omat isovanhempani olivat mahtavia.

Ehkä Cher on sittenkin tavallinen kuolevainen.